Tinder ja ihan kiva kirosana

Säännöllisen epäsäännöllisesti Tinderiä käyttäneenä tuntuu, että sovelluksen luonne on muuttunut aika paljon parin vuoden sisällä. Käyttökokemus voi tietysti riippua myös kaupungista. Siinä missä aiemmin kävin harvoja mutta hyviä keskusteluja, nykyään vaihtelen viestejä harvakseltaan useankin eri tyypin kanssa samaan aikaan. Keskustelujen taso tosin on melko alhaalla. Suurin osa miehistä jaksaa vastata pariin viestiin, minkä jälkeen hiljenevät. Toisilta saa odottaa vastausta vuorokauden. Liekkö vika minussa, miehissä vai nykyajan hektisessä elämäntavassa.

Yksi asia on varma. Tinder antaa luvan ja mahdollisuuden empiä ja vertailla kumppaniehdokkaita loputtomiin. Mitä jos seuraava kortti onkin parempi? Entä jos tuo yksi komeampi vielä laittaakin viestiä? Toisaalta tuon kolmannen kanssa voisi olla enemmän yhteistä. Vaikka eihän sitä voi pelkkien kuvien ja lyhyen esittelytekstin perusteella tietää. Periaatteessa on kuitenkin mahdollisuus, että vielä tulee joku parempi vastaan. Viimeistään silloin kun ne jonkun muun pullasta keräämät rusinat tulevat takaisin markkinoille.

Sorrun itsekin tähän jahkailuun ja sen herra täydellisen loputtomaan metsästykseen. Käyn treffeillä ja totean, että olipas ihan kiva tyyppi. Ihan kiva. Pahimpia ovat juuri nämä ihan kivat tyypit. Juttu luistaa, on hauskaa, ja ne vielä jopa laittavat jälkikäteen viestiä ja pyytävät uusille treffeille. Mutta kun ei kolahda niin ei. Sitten pitää keksiä, että miten niistä pääsee eroon. Ei nyt kuitenkaan haluaisi pahoittaa tyypin mieltä, kun olihan se ihan kiva.

Olen päättänyt, että mielummin olen sinkkuna ja elän omaa elämääni täysillä, kuin tuhlaan omaa ja etenkään toisen aikaa ihan kivassa suhteessa. Haluan sellaisen miehen, joka on TOSI kiva ja jonka haluan heti ensitreffeillä riisua siihen paikkaan. Tai vähintään vahingossa vähän koskettaa ja punastua. En koe, että siinä on mitään väärää. Mutta missä ne tyypit ovat? Tinder match rivissä, joille ei ikinä puhuta? Jossain muualla kuin Tinderissä? Baarissa, kirjastossa, ruokakaupassa? Ilmoittautukaa!

Miltä tuntuu olla sinkku

Vapauttavalta, kun voi tehdä mitä haluaa milloin haluaa.

Lihavalta, kun saa syödä suklaalevyn, karkkipussin ja sipsipussin kokonaan ihan itse.

Levottomalta, kun panettaa kamalasti eikä paalua haaroväliin ole tiedossa mistään suunnasta.

Yllättävältä, kun ei koskaan tiedä, kenet tulee tällä kertaa baarista mukaan napattua. Pizza vai kebab, iilimato vai fuckboi.

Hiljaiselta, kun viikonloppuiltaisin yksin kotona stalkkailee entisten säätöjen biletyskuvia instagramista.

Avuttomalta, kun niska-hartia-selkä-alue jysähtää lukkoon ja yrittää itse niitä nikamia ja lihasjumeja sitten painella milloin viinipulloa, milloin ovenkarmia vasten, ja vääntää itsensä vaikka minkälaisiin jooga-asentoihin, mutta kun ei niin ei.

Itsenäiseltä, kun saa onnistuneesti ihan itse ilman tapaturmia asennettua uuden lampun ja kasattua 105803 osaa sisältävät Ikean kalusteet.

Malttamattomalta, kun ei tiedä miltä seuraava miesystävä tulee näyttämään ja mitä omassa hautakivessä tulee lukemaan vai pitääkö omaisuus suosiolla testamentata akatemialle.

Hyvältä.

Sinkkuna edelleen

Hei vaan hei pitkästä aikaa!

Tuli tässä yksi ilta mieleen, että olisi kiva tehdä jotain luovaa, kirjoitella päiväkirjaa tai tarinoita ja muistin, että olihan minulla tämä blogikin olemassa.Olen näköjään kirjoitellut tänne viimeeksi vajaa kaksi vuotta sitten. Paljon on tapahtunut sen jälkeen. Olen ehtinyt viettää hieman hiljaisempia sinkkuaikoja, kuin edellisten kirjoitusten aikainen elämä, tapaillut paria eri tyyppiä suhteellisen vakavasti ja säännöllisesti oman aikansa, opiskellut PALJON, saanut yhden tutkinnon mustaksi valkoiselle, muuttanut uudelle paikkakunnalle ja harrastanut jonkin verran satunnaisia tuttavuuksiakin.

Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävä ja muita sinkkuelämän perusasioita -kirjan inspiroimana nyt tuntuu siis sopivalta hetkeltä taas päivitellä tänne menoja ja kuulumisia. Saa nähdä mitä seikkailuja jaksan edes muistella ja minkälaisia on vielä edessäpäin. Voin jo paljastaa, että facebook-kaveripyynnöt ovat olleet syksyn the sana. Facebook ei siis olekaan nykyään vain keski-ikän tienoilla omaa paikkaansa somesta etsivien ihmisten elämäm koulu -foorumi, vaan omalla kohdallani melkeinpä Tinderin rinnalle ylttävä deitti-sivusto.

Nyt yritän etsiä, mistä tämän profiilin voi päivittää ja miten tätä sivustoa taas käytettiinkään. Vai olisikohan joku muu alusta parempi?

Kiitos ja aamen, palaillaan!

Follow my blog with Bloglovin

Vuosi 2014

59cec3131d9e39dba022437d82871068Taas on vuosi vierähtänyt uskomattoman nopeasti ihan huomaamatta. Olen vuoden 2014 aikana muun muassa tehnyt seuraavaa:

  • ollut avovaimo
  • tutustunut aivan uuteen puoleen ihmisessä, jonka luulin tuntevani
  • itkenyt enemmän kuin viimeiseen kymmeneen vuoteen yhteensä
  • eronnut
  • ollut masentunut
  • riidellyt niin, että tavaroita hajoaa
  • käynyt useamman miehen kanssa treffeillä kuin koko elämäni aikana aiemmin
  • harrastanut irtosuhteita
  • menettänyt melkein kokonaan uskon miehiin
  • juonut paljon alkoholia
  • menettänyt läheisiä ihmisiä
  • lähentynyt monien ystävieni kanssa
  • kokenut hurjasti hulvattomia hetkiä

Mennyt vuosi vaikuttaa aika ankealta näin listattuna, mutta tosiasiassa riidat exäni kanssa ja hänen älyttömäksi/uskomattomaksi muuttunut luonteensakin lähinnä naurattaa näin jälkikäteen. Kamalista itkupotkuraivareista ja masennushetkistä huolimatta mieleen on jäänyt myös hyviä hetkiä exäni kanssa, myös eromme jälkeiseltä ajalta. On ollut hauskaa, vaikka välillä aika turhauttavaakin, tutustua uusiin miehiin ja heidän kykyihinsä. Tiedän myös, että minulla on paljon uskomattoman ihania ystäviä. Hädässä ystävät punnitaan, vai miten se meni.

Ensi vuonna aion tehdä elämästäni mahtavaa! Aloitan oman elämän yksin omassa kodissani sinkkuna ja olen iloinen, että voin tehdä mitä vain ja milloin vain. Pienenä salaisuutena voin paljastaa, että olen jo ostanut kaapit täyteen häpeällisen seksikkäitä alusvaatteita, jotka päällä aion viettää ihan vain omaa aikaa yksin kodissani, ehkä korkeintaan otan seuraksi silloin tällöin lasillisen viiniä. Joskus ehkä useammankin ja muutaman kaverinkin, mutta silloin puen vaatteet kiltisti päälleni. Aion elää hetkessä ja tehdä juuri sitä, mikä hyvältä tuntuu. Ennen kaikkea aion olla onnellinen ja vapaa. Vuosi 2015 olkoon siis parempi kuin 2014, vaikka melkoisen hulvaton saa olla, jos meinaa paremmaksi pistää.

Riemukasta ja elämänjanoista uutta vuotta 2015!

Herra#8

MjAxMi02OTViYjdjY2VlODRkMmIxKuinka monta kondomin väärinkäyttäjää täytyy yhden ihmisen kokea? Siinä missä eräs aiemmin kertomistani tyypeistä ei osannut asentaa kumia itselleen, ei Herra#8 osannut ilmeisesti panna kumin kanssa ja tuskin varmaan ilmankaan. Mies ei nimittäin todellakaan ollut mikään sänkyhommien sankari. Tajuton pienimunainen rynkyttäjä, joka teki kipee niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Maailman terävin parransänki raapi naamani verille alta aikayksikön. Kyllä ne halut menevät vähemmästäkin. Kaiken kukkuraksi ennen loppukliimaksia tyyppi käski: ”Huuda mun nimeä!”. Anteeksi mitä?! En edes tiennyt miehen nimeä, kun ei oltu niin hyvin ehditty tutustua, eikä suoraan sanottuna kyllä kiinnostanutkaan. Ehkä kännisäädöille on nyt asetettava joku raja.

Rynkytys loppui viimein ilman, että huusin Herra#8:n nimeä. Onneksi! Jäin hetkeksi nukkumaan vieraaseen sänkyyn koettelemuksen jälkeen. Olin liian väsynyt selviytyäkseni kotimatkasta. Aamulla, vielä pimeän aikaan, heräsin miehen sängystä siihen, että tämä potkaisi minua PÄÄHÄN! Ei aavistustakaan, miksi nukuimme eriperin sängyssä. Kurkkuni tuntui hiekkapaperilta ja päätä särki enemmän kuin aikoihin. Päätin lähteä saman tien hiljaa mutta nopeasti kotiin. Kaupungin läpi tarpominen sukkahousuissa ja korkokengissä kamalassa lumipyryssä sai kurkkuni tuntumaan entistä kuivemmalta ja kirveli niin, että luulin oksentavani verta kotiin päästyäni. Kuuma suihku ja aamutee kuitenkin nostivat minut taas elävien kirjoihin ja kömmin exäni viereen lämpimään kainaloon nukkumaan.

Nukuimme melkein koko päivän, katselimme välillä telkkaria ja kävimme ostamassa kaupasta herkkuja. Ihan kuin ennen vanhaan. Lopulta innostuimme halailusta ja toistemme lämmittelystä niin, että päädyimme harrastamaan seksiä. Seksiä ihan pidemmän kaavan mukaan. Aktin jälkeen exäni vielä innostui sormeilemaan alapäätäni ja mikäs se sieltä sitten löytyikään. Peukalonpään kokoinen kumiriekale. Hetken hiljaisuuden ja tuijotuskilpailun jälkeen en voinut muuta kuin todeta, että hyi saatana! Kyseinen kumipala ei nimittäin todellakaan ollut exäni käyttämästä kondomista.

Mies, mikäli huomaat räjäyttäneesi kondomin naisen sisään, niin kerro siitä hänelle! Olisi nimittäin ollut erittäin kiva tietää tapahtuneesta jollakin muulla tavalla. Toisaalta hyvä, että selvisi edes näin…

Deittailun vaikeus

star-wars-and-sex

Tällä viikolla piti olla kahdet treffit. No kuten kuvitella saattaa, enpä ole vielä ainakaan yksilläkään käynyt. Ensimmäisten treffien piti olla sokkotreffit Suomi24 treffit -sivustolta löytämäni miehen kanssa. Olimme jo sopineet paikan ja alustavan ajan. Mies sanoi ilmoittelensa lähempänä tarkemman ajan, kun tietää tarkemmin missä ja milloin on menossa. Miehestä ei kuitenkaan kuulunut mitään päivää ennen sovittuja treffejä eikä treffipäivänä, joten laitoin hänelle viestiä, että mites tapaamisen laita nyt on. Olin jo ehtinyt laittaa itseni valmiiksi ja odottelin lähtöä. Kuinka ollakaan saan vastauksen, että valitettavasti suunnitelmat ovat muuttuneet eikä treffejä tule… Selvä, ei väkisin!

Toiset treffit piti olla yhden baarista löytämäni miehen kanssa. Itseasiassa näiden treffien piti olla jo viime viikolla, mutta tyypistä ei kuulunut mitään. Viikon hiljaisuuden jälkeen päätin muistuttaa miestä olemassa olostani ja laitoin tälle viestiä. Sovimme mahdollisista treffeistä tälle viikolle. No nyt sitten sain viestin, että kahtena päivänä tällä viikolla olisi ollut mahdollisuus nähdä, mutta valitettavasti hän on sairaana. Ööööh, mitä sellaiseen viestiin nyt voi vastata? Parane pian… En tiedä sitten olivatko juuri nämä kyseiset kaksi päivää hänen elämänsä ainoat päivät, jolloin ehtisi nähdä. Jääköön nähtäväksi tuleeko tästäkään mitään.

Olen myös miettinyt tällä viikolla vähän, että miten deittailukulttuuri oikein toimii täällä Suomessa. Kuinka monta miestä saa tapailla samaan aikaan ja mitä heidän kanssaan saa tehdä? Missä vaiheessa treffikumppanille pitää ilmoittaa, mitä haluaa? Yhdysvalloissa on ilmeisesti ihan normaalia, että tapaillaan montaa ihmistä samaan aikaan. Suomessa taas tuntuu vallitsevan ajatus etenkin naisten keskuudessa, että mikäli nainen tapailee useita miehiä saamaan aikaan, hän pyörittelee miehiä miten sattuu ja on automaattisesti huora, vaikka raha ei edes vaihtaisi omistajaa.

Naiset tuntuvat usein myös ajttelevan, että mikäli he käyvät miehen kanssa treffeillä, tämä ei saisi tapailla muita naisia samaan aikaan tai edes saman vuoden aikana. Esimerkiksi, kun olen ollut kaupungilla kavereideni kanssa ja vastaan on tullut tyttö kainalossa mies, jonka kanssa olen pannut tai käynyt kahvilla, kaverini ovat heti vakuuttelemassa, että ”tuo on varmaan vaan sen kaveri”. Kiitos lohdutuksesta mutta minulle on ihan sama mikäli mies, jonka kanssa olen joskus kännissä pannut tapailisi vaikka kaikkia kaupungin tyttöjä. En ole siitä mitenkään murtunut. Ajattelevatko miehet samalla tavalla? Onko heille ihan ok, että nainen tapailee heidän lisäkseen muitakin miehiä? Ja miten on seksin kanssa? Saako sitä myös harrastaa useiden miesten kanssa vai pitääkö näille miehille ilmoittaa hyvissä ajoin, että hei aion muuten panna myös muita miehiä?

Herra#7

1342029030793_7057706

Taas on yhdestä viikonlopusta selvitty ja uusi viikko aloitettu puhtaalta pöydältä eilisen krapulakooman jälkeen. Juhliminen alkaa keskittyä nykyään viikonloppuihin ilmeisesti. Silloin on kyllä ehdottomasti parempi miesvalikoima baareissa kuin viikolla. Vaihtelun vuoksi juotiin lauantaina skumppaa pitkästä aikaa ja voi että kun en muistanut, miten salakavalasti kyseinen neste nousee päähän.

Lauantaina valikoimassa olisi ollut myös Herra#5, josta aiemmin kerroin ja mainitsin että mielellään tapaisin hänet uudelleenkin. No asiaan tuli nyt sitten muutos ja en kyllä tapaa enää toivottavasti häntä edes sattumalta. Tyyppi ei nimittäin edes muistanut minua tai ainakin väitti niin. En tosin usko, että hän niin humalassa olisi ollut kyseisenä yönä, ettei muka muistaisi mitä tapahtui. Mielummin rehellinen kusipää kuin valehteleva kusipää. Koska olen toivoton idioottimagneetti, yritin kuitenkin loppuun asti ja parin liikajuoman jälkeen vielä kävin ehdottelemassa tuhmia tyypille. Herra#5 ei kuitenkaan ”kuullut” tai ”ymmärtänyt”. Johtuikohan HILJAISESTA äänestäni vai mistä, en tiedä.

Eipä siinä muuta, ymmärsin yskän ja siirryin eteenpäin. Ystäväni oli koko illan liehitellyt erästä lippalakkia ja lippalakin kaveri – Herra#7 – ilmeisesti oli myös hoitoa vailla. Olin illan aikana jo aiemminkin tanssinut ja jutellut tämän miehen kanssa, mutta ollut kyllä melkoisen kylmä ämmä, myönnetään. Ilmettelin vähän, miksei mies ollut jo luovuttanut. Sanoin suoraan, ettei kiinnosta ja tanssin muiden miesten kanssa ja varmaan juoksin lopulta tyyppiä karkuun. Kun Herra#5:n kanssa juttu päättyi miten päättyi, päätin vihdoin näyttää vähän vihreää valoa Herra#7:lle. Aikamme baarissa kiehnättyämme, lähdimme jatkoille jonkinlaisille tuplatreffeille.

Juhlia ei ehditty kauaa jatkaa, kun jo lukkiuduimme Herra#7:n makuuhuoneeseen ja ystäväni jäi lippalakin kanssa lipittämään olohuoneeseen viiniä. Ystäväni ilmeisesti livisti kotiinsa nukkumaan aamun pikkutunneilla. Oli kuulemma nähnyt minut yläosattomissa ja järkyttynyt niin pahasti, ettei osannut sanoa taksikuskille edes osoitettaan. Yläosattomuudesta sen verran, että minun piti käydä vessassa kaakeloimassa pöntön ympärystä kesken petipuuhien. Voiko nolompaa känniääliötä olla…

Aamulla joulu oli saapunut susirajalle ja lisää petipuuhia oli luvassa. Mies kun ei millään halunnut saada tarpeekseen. Seksiä, unta, seksiä, unta, seksiä, unta… Vihdoin järkytyksekseni lippalakki tuli herättämään meidät päivän ollessa jo pitkällä. (Luulin hänenkin lähteneen yöllä kotiinsa.) Loppupäivä meni leppoisasti telkkaria katsellen ja kahvia juoden. Kotiin pääsin poikkeuksellisesti vasta illan hämärtyessä. Herra#7 myös halusi numeroni ja sanoi vievänsä minut joku päivä kahville. Onkohan hänellä kaikki ihan kunnossa, kun tällaisen sekopäisen känniääliön haluaa ihmisten ilmoille viedä.